mä ryyppäsin eilen ja sammuin 13 tunniks. se oli ihanaa. ei se olo aamulla tosin. ei sinänsä ollut kyllä huono olo, mikä oli kohtuullisen yllättävää. onnistuin kyllä syömään aika suunnattomasti mun humalasta huolimatta, mikä autto. tänään en oo kyllä pystynyt syömään kauheen hyvin. 5 kuppii kahvii, nuudeleita, ranskalaisia ja lettuja (jotka kyl muistutti enemmän muussia). nyt mulla on ihan järkyttävä olo; istun vähän välii vessan lattialla itkemässä ku en tiiä oksennanko vai onko mulla vaa nälkä. en oo kuukausiin pystynyt enää erottaa nälkää huonosta olosta. mä en enää jaksa tällasta kierrettä. tekis mieli repiä vatsalaukku irti ja injektoida ravintoaineet suoraa suonee ettei mun tartteis enää ikinä syödä (tai varsinkaa kärsiä oksentamisesta).
haluun vaan kuolla taas koko ajan. mä yritin listata post-up lapuille syitä olla tappamatta itteäni. sain niitä kasaan 5. mun tyttöystävä toiselta puolelta maapalloa, perhe, ystävät, kesä ja unelmat. mä en kyllä enää ees tiiä onko mulla unelmia. mikää ei tunnu hyvältä. mun unelma on olla onnellinen ja muuttaa norjaa meren rannalle. mut mä epäilen et ikinä tulisin saavuttaa sitä.
haluisin vaa mennä terapiaa joku päivä ja sanoa että mä aion kuolla tänään ja joutua psykiatriselle osastolle. mut ei mulla oo aikaa sellaseen. pitää olla motivoitunut ja saavuttaa asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti