syyttömänä syntymään

mulla oli paska joulu, paska uusvuos, paska pääsiäinen ja paska vappukin. yritin kyllä olla kavereiden kanssa, ja meni se kai hyvin. mä jopa söin, ulkona, siis jossain muuallakin kun kotona, ja skoolasin lasin skumppaa. tosin mulle tuli järkyttävää närästystä kesken päivän ja lähin himaan hetkeks. 90% siitä vatsakivusta lähti heti kävelee kun pääsin ovesta sisään. menin lopulta illalla kattoo mantan lakitusta (tungos oli helvettiä ja halusin kuolla), ja lopulta päädyin kaverin ja sen tyttöystävän sohvalle nukkumaan. seuraavana päivänä jänistin kaikesta ja hengasin himassa, tosin en saanu paljon ruokaa alas ja oli kammottava olo koko päivän. matkalla kotiin mä näin jonkun oksennukset maassa ja toivoin että voisin juhlia vappua niinku kaikki muutkin ja olla normaali.

tulee varmaan paska juhannus ja paskat synttäritkin. tosin A tulee suomeen, joten ehkä mä pystyn jotenkin rentoutua sen seurassa kun saan jonkun jota halia.

nyt juon mietoja ja kuuntelen ikivanhoja paskoja suomibiisejä.

saan vastauksen kunhan kuolen,

mutta on tää pitkän pitkä tie.

musta tuntuu etten ikinä pääse eroon näistä vatsaoireista. mulla on miljoona diagnoosiakin tän ilmeisesti refluksin lisäks. vakava masennus, vaikee yleinen ahdistuneisuushäiriö, lieviä paniikkioireita, anoreksiaoireilua, vaikee emetofobia. oon ollu  masentuneempi taas vaihteeks. en jaksais oikein enää olla positiivinen. jotenki tiiän et oon voinu paremmin viimeaikoina mutten jaksa tiedostaa sitä. oon syöny muuallaki ku kotona ja nukkunu jonku muun sohvalla saatana. en vaa jaksa oppia siitä mitää. kaikki tuntuu menee päin helvettiä muttei kumminkaa mee.

on rasittavaa olla näin pessimistinen kaikesta. en jaksa huolehtii hygieniasta taas vaihteeks ja mun huone on kaaoksessa. en tiiä milloin kävin viimeks suihkussa. musta tuntuu ällöttävältä.

ja elämä on helppoo silloin kun on joku,

josta pitää kii,

ei tarvi mennä nukkumaan itkeäkseen,

itsensä unelmiin.

ja elämä on, päivästä päivään,

vieraiden pilkkaa sinullekin,

päivästä päivään,

levoton tuhkimo tekee itsestään martyyrin.

mun eksä oli täällä nukkumassa viime viikonloppuna. se tuli käymään (kysymättä) ja joi mun viskit ja itki mun perää. sanoin et mullon tyttöystävä. se sano et miksei se vois olla tyttö, sit se vois olla mun tyttöystävä. mut se ei tajuu et mä en ottais sitä takas vaikka sillä ois vagina. haluun sanoo sille etten haluu enää nähä sitä ikinä. sen seura ahistaa mua ja se sanoo ja tekee tyhmiä juttuja. haluun hypätä katolta mieluummin ku jutella sille. se ei vaan tajuu.

maailma matkaa radallaan,

päivä nousee uudestaan,

ei mikään muutu milloinkaan,

kaikki säilyy ennallaan.

vietän koko yön itkemässä kattoen tyhmiä leffoja.