okei, tästä tulee vähän tällanen historiikki kun oon vähän laiminlyönyt tätä bloggausta viimeaikoina.
loma alko ja elämä oli ihanaa. ainakin hetken. sitten vaan mietin että mitä jos en pääsekkään läpi. murehdin sitä koko ajan aina siihen kahen viikon päähän kun vihdoin sain sen tiedon (pääsin läpi). viikonloppu meni euroviisujuomapelin seurassa mun kaverin ja sen tyttöystävän luona. alku meni hitaasti, pääsin kivaan surisevaan nousuhumalaan. mut sitte aloin juomaan viskiä, varmaan 5 lasillista, oikeesti isoa lasillista, ja se humahti päähän nopeesti. muistan yökkineeni vessassa hetken ja meinasin sammua poski vessanpöntön reunalla. lopulta pääsin sohvalle ja sammuin ennen ku viisut loppu. aamulla katoin uutisista kuka voitti.
lähin mun porukoille lomailemaan. syömisasiat hoituu jotenkuten, pääsin jonkunlaiseen rytmiin ja pystyn nykyään jo syömään kodin ulkopuolella ilman paniikkikohtauksia ja vatsakipuja tai pahemmin ajattelematta et herranjumala mitä jos mulle tulee huono olo. aluks tuntu vaan että ei herranjumala ei tästä voi päästä yli mut kyllä mä oon huomannut että kyllä se loppujenlopuks siitä hoituu.
a on tulossa heinäkuussa ja lasken päiviä sen kanssa. muistan ihkuttaneeni sitä kännissä mun kavereille ja itkeneeni et ei herranjumala miten oon voinut saada niin söpön tyttöystävän. sovittii menevämme tuplatreffeille yhessä.
raha-asiat ahdistaa yhä. laiminlyön kaikkea ja hain tukia liian myöhään. saatan saada sairauspäivärahaa ehkä. porukatkin on aika persaukisia ja musta tuntuu syylliseltä kun en osaa ottaa vastuuta mistään. iskä jaksaa muistuttaa.
ainiin. oltiin täyttämässä jotain lappuja ja mulla oli lyhythihanen t-paita. iskä sano suunnilleen jotain tällasta: "älä nyt riemastu mut miks sä oot viiltäny itteäs käteen?". sanoin vaan että siks. se kysy teenkö sitä paljon ja sanoin ei. ei olla sen koommin puhuttu siitä, mistä oon aika kiitollinen.
mun eksä soitti kännissä. en tiiä miks vastasin. se sano etten onnitellu sitä ku se täytti 20. en tosiaan.
sh-klinikalla multa kysyttiin et valitsisinko mieluummin laihuuden vai terveyden. mietin hetken. mä valitsin jo peruskoulussa arvosanat mun terveyden sijasta ja lopulta se johti mut tähän pisteeseen. mä en haluu enää valita mitään mun terveyden sijasta. mä haluun olla kunnossa.
